Länsimainen kristillisyys on kriisissä ja se koskee myös herätysliikkeitä. Onko kristittyjen yhteydestä, raamatunlukemisesta ja rukoilusta tullut meille vain harrastus tai kulttuurinen toimenpide muiden asioiden ohella? Onko Jumala todella elämämme ytimessä?
Kirkon nelivuotiskertomuksesta selviää, että suomalaiset uskovat entistä vähemmän Kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta etsivät entistä enemmän vastauksia muunlaisesta hengellisyydestä ja henkisyydestä. Tässä ei ole mitään uutta eikä edes mitään pelottavaa. Pelottavaa on se, että päivittäin Raamattua lukee vain 2% suomalaisista. Kuulutko sinä tuohon 2% suomalaisista? Turha meidän on odottaa suuria herätyksiä Suomeen, jos kristityt itse ovat unessa. Herätys alkaa aina ensin Jumalan omista.
Onko teidän itsenne aika asua ylellisissä taloissa, kun minun huoneeni on raunioina? Te odotatte paljon mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. — Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan, vaikka minun temppelini on raunioina. Sen vuoksi taivas ei anna teille kastettaan eikä maa satoaan. Hagg. 1:4-10
Jos rukoilemme muutosta maahamme, sen täytyy oikeasti alkaa meistä itsestämme. Yhtälailla herätysliikkeiden kannattajien tulee herätä. Milloin viimeksi iloiten kerroit jotain uutta Jumalasta toiselle ihmiselle – tai jopa uskosta osattomalle ihmiselle? Kysymys ei ole laki-henkinen, vaan sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, ei meillä ole mitään tarvetta hänestä edes puhua kenellekään.
Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: ”Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee mielenmuutos. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. Ilm. 3:1,3
Mikko Kaartama