Kirkon penkit tyhjenevät, tilaisuuksien osallitujat vanhenevat – tätä on kristinusko Suomessa vuonna 2020. Mutta halutaanko tätä myöntää rehellisesti? Viime vuonna 68,6% kaikista suomalaisista kuului kirkkoon. Jäsen-ennusteen mukaan vuonna 2040 eli vain kahdenkymmenen vuoden päästä kirkkoon kuuluu enää 51,4% kaikista suomalaisita. Huomaako tätä kukaan? Tehdäänkö asialle mitään?
Kansanlähetys on kirkon virallinen lähetysjärjestö. Teemme ja tuemme hyvää työtä ulkomailla. Mutta mitä me teemme Suomessa? Vaikka jäsenkirja ei aina takaa vakaumusta, niin kirkon jäsenmäärän kehitys kertoo tilanteen kokonaiskuvan. Vähintään joka kolmas vastaantulija ei ole kristitty. Suomi on nykyään lähetyskenttä. Historian haikailu ei myöskään nyt auta – historian tunteminen kyllä. Pitää uskaltaa tehdä rehellisiä analyysejä menneestä, miksi nyt ollaan tässä tilanteessa. Kokemus itsessään ei auta. Pelkästään arvioitu kokemus tuottaa jotain uutta.
Lähetystyöntekijän tärkein ominaisuus on ennakkoluulottomuus.
Jukka Repo
Itse uskon myös siihen, mitä Kansanlähetyksen pitkäaikainen lähetystyöntekijä ja nykyinen Kotimaantyönjohtaja Jukka Repo on todennut ennakkoluulottomuudesta. Omasta mielestäni taaksepäin katsovat ovat aina jääneet jalkoihin. Maailman suurimmat menestystarinat ovat täynnä vallitsevien olosuhteiden haastajia.
Kuningas Daavid on loistava esimerkki ennakkoluulottomuudesta. Jo ennen antiikin aikaa sota saatettiin ratkaista kahden sotajoukon parhaimpien sotilaiden kaksin-taistelulla. Tällä menetelmällä vältettiin runsas verenvuodatus. Goljat on tästä hyvä esimerkki. Kaksintaistelu oli ajan tapa. Mutta Daavid ei taistellut Goljatia vastaan tavanomaisilla varusteilla eli miekalla, vaan takajoukkojen käyttämällä lingolla ja nopeudella. Tämä oli ennenkuulumatonta.
Ennakkoluulottomuuden historiaa on tutkittu itseasiassa aika paljonkin sota-historiassa. Tulokset osoittavat, että altavastaajien käyttäessä tavanomaisesta poikkeavaa strategiaa, altavastaajat ovat voittaneet 63,6% kaikista lasketuista taisteluista viimeisen 200 vuoden aikana. Mutta miten tämä liittyy kristinuskoon vuonna 2020? Meidän täytyy hyväksyä, että ennen hyväksi havaitut toteutustavat eivät välttämättä toimi tänään. Eikä tämän päivän innovaatio ole enää huomisen paras tuote. Maailma muuttuu koko ajan ympärillämme. Pitääkö siis meidänkin muuttua? Kristinuskon sisältö ei muutu eikä pidä muuttua, mutta toimintatapojen tulee alituisesti uudistua ympäristötekijöiden muuttuessa.
Lähetystyötä pitää tehdä Suomessa tämän ajan menetelmillä. Jeesus on sama eilen, tänään ja huomenna – mutta maailma ei koskaan. On kuitenkin huomioitava ja elettävä todeksi kaikkein ratkaisevin tekijä eli rakkaus. Vaikka minä puhuisin tämän ajan kieltä, vaikka minä tietäisin kaikki tämän päivän menetelmät, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään voisi, enkä ketään Kristukselle voittaisi.
Mikko Kaartama