Perheeseemme syntyi toukokuussa toinen lapsi. Esikoisemme on puolestaan noin puolitoista vuotias. Ensimmäisten päivien ja iltojen aikana, kun koko perhe oli yhdessä, esikoinen oli selvästi hämmentynyt. Hän koki myös torjutuksi tulemisen tunteita. Taapero kun ei enää ollutkaan kaiken huomion keskipiste. Puolitoista vuotias reagoi kiukuttelemalla, uhmalla ja orastavalla riippuvuudella. Hyvän tovin hän oli ehtinyt olla erossa tutistaan, mutta uudessa tilanteessa tutti oli pakolla saatava suuhun lievittämään turvattomuuden tunnetta.
Hämmästyttävällä tavalla tajusin, että lapset, nuoret, aikuiset ja ikääntyneet tekevät täysin samoja asioita, mittasuhteet ovat vain erilaiset. Kun ihminen kokee tulleensa torjutuksi ja on vailla konkreettisia rakkaudenosoituksia, hän purkaa käsittelemättömät tunteensa uhmalla ja tiedostamattaan tukeutuu korvikkeisiin, joista lopulta syntyy riippuvuus. Kuinka usein näemme vain toisten negatiiviset reaktiot, mutta emme ilmiöitä, todellisia tunteita ja syitä niiden takana? Valtiotieteilijä ja nuorten parissa töitä tekevä Reetta Räty toteaa Ylen kolumnissaan ”On aikuisten syytä, jos nuoria ahdistaa” seuraavasti:
Olemme kaikki vastuussa siitä, millaista kuvaa aikuisuudesta, työstä ja elämästä ylipäätään välitämme. Hyvinvointivaltiossakaan kaikkea ei saa rahalla. (Reetta Räty, Yle 10.6.2020).
Aikuiset ja lapset tarvitsevat myös samoja asioita – hyväksyntää, rakkautta, turvaa ja läsnäoloa. Kaikki lopulta yksinkertaisia ja toteutettavissa olevia asioita, eikä näitä ei saa rahalla. Korona-rajoitusten valtakunnassa monet ikääntyneet kaipaavat yhtälailla rakkaudenosoituksia ja läsnäoloa kuin pieni puolitoista vuotias hämmentynyt lapsikin. Yhteydenpito rakkaisiin läheisiin on kaventunut. Pieniä, mutta merkityksellisiä arjen halauksia vaareille tai mummoille ei enää voikaan antaa. Läsnäolo on kuitenkin erilaista digimaailmassa ja puhelimessa kuin istua kahvikuppi kädessä saman pöydän äärellä.
Ihminen on luotu osoittaamaan ja vastaanottamaan rakkautta – niin vauva kuin vaarikin. Kaikkein suurin rakkaudenosoittaja on kuitenkin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vaikka maailma olisikin kylmä ja rakkaudeton sinua kohtaan, niin Jeesus osoitti suurinta rakkautta. Hän on valmis jopa kuolemaan sinun puolestasi, ja niin Hän tekikin.
Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1. Joh. 4:10
Mikko Kaartama