Voin olla väärässä, mutta olemmeko me kristityt nukahtaneet? Kiinnostaako meitä enemmän omien oikeuksien puolustaminen yhteiskunnassa ja kirkossa vai kadotettujen sielujen kohtalo? Vuonna 2012 julkaistussa Kirkon nelivuotiskertomuksessa ”Haastettu kirkko” todetaan, että ”Nuorten aikuisten ikäryhmässä enää 15 prosenttia suomalaisista uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan.”
Tilastojen perusteella Suomesta tulee – ja se on jo nyt – lähetyskenttä. Mutta teemmekö asialle yhtään mitään? Iloinen uutinen Jeesuksesta ei mene eteenpäin kristittyjen omissa kemuissa, vaan jokaisen uskovan elämän kautta. Kansanlähetyksen olemukseen on kuulunut uskovien vastuu oman paikkakuntansa evankelioinnista. Mutta tämä ajatus ei ole Kansanlähetyksen keksimä, se on Jeesuksen kutsu kaikille hänen omilleen.
Viimeiset sanat, mitä Jeesus puhui omilleen kuului näin:
Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka. Ap.t. 1:8
Todistaa voi monella tavalla: julistaa suoraviivaisesti sanaa, osoittaa rakkautta meille vaikeille ihmisille heidän vaikeissa elämäntilanteissaan, rukoilla naapuriensa puolesta ja kaikkea näiden väliltä. Todistamisen perustana on kuitenkin Pyhän Hengen työ ja sen hedelmät meidän omassa sisimmässä. Silloin kun on Jumalan rauha sydämessä Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta, todistaminen alkaa tapahtumaan ikään kuin huomaamattamme.
Mikko Kaartama