Sanotaan, että rehellisyys on arvoista parhaimpia. Kaikkein vaikeinta kuitenkin taitaa olla rehellisyys itseään kohtaan. Näemme itsemme hyvien aikomustemme valossa, toiset näkevät meidät kuitenkin teoistamme. Joskus aikomuksilla ja teoilla voi olla isokin etäisyys toisistaan. Uskallanko olla rehellinen itseäni kohtaan? Minä ainakin löydän itsestäni aikomusteni ja tekojeni etäisyyden olevan joskus aivan liian kaukana toisistaan. Mitä siis teen tälle asialle? Uskallanko myöntää tämän itselleni ja vielä toisillekin? Jeesus tiesi, mitä tekoa me olemme – jo ennen kuin me tiesimme tätä itse itsestämme.
Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Luuk. 10:2-3.
Kun pysähdyn ja alan seuraamaan ympärillä olevaa maailmaa, näen valtavaa satoa – ja susia. Mutta onko meitä kristittyjä peltotöissä? Minä ainakin joudun rehellisesti tutkimaan aikomusteni ja tekojeni todellista suhdetta – korreloiko ne keskenään. Olenko oikeasti lähtenyt peltohommiin?
Kaikki kuitenkin lähtee rakkaudesta. Jos ymmärrän olevani Jumalan rakastama lapsi, motiivit alkavat loksahtelemaan paikoilleen. Jos ymmärrän itse tarvitsevani Jeesusta kaikkein eniten, halu kertoa Hänestä toisille alkaa löytymään ihan itsestään. Kaikkien ei tietenkään pidä jakaa jokaiselle vastaantulevalle traktaatteja, mutta kaikki kristityt on kutsuttu rakentamaan Jumalan valtakuntaa juuri niillä omilla lahjoillaan.
Uskallanko siis olla rehellinen itselleni? Uskallanko myöntää omat selkeät puutteeni ja heikkouteni – mutta myös lahjakkuuden, taidot ja Jumalalta saadun kipinän? Me voimme antaa vain siitä, mitä meillä on, ei sitä, mitä meillä ei ole. Jeesuksessa meillä on kaikki. Ollaan siis Jeesuksen kanssa.
Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa. Ef. 1:17–20
Mikko Kaartama